Solovetski

Solovetskin saaret sijaitsevat Vienanmeren länsiosassa, vähiintään sadan meripeninkulman päässä Napapiiristä etelään. Arkipelagi koostuu kuudesta isosta ja monesta pienestä saaresta. Isoin on Suuri Solovetskin saari, jossa sijaitsee kuuluisa luostari. Saarilla on luonnonpuiston- ja museon asema, ja valtio suojelee niiden kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Käydessänne Solovetskin saarilla (myös ns. Solovki) Te tutustutte luostarin legendaarisiin rakenteisiin ja linnoituksiin, saatte tietoa stalinin GULAG-leiristä. Saarilla sijaitsee moni historiallinen ja luonnonnähtävyys, joiden tutkiminen on aina mieleksi.

Kartta

Nähtävyydet

1. Solovetskin luostari ja Linna
Saaren keskusrakennus. Kremlin seinät ja 8 tornia ovat 1500-luvulla munkkien rakentamia jättimäsistä vierinkivistä jopa kuuden metrin paksuisia rakenteita. Sisällä, Kremlin suojassa, sijaitsevat talousrakenteet, kirkot ja tuomiokirkot. Joka viikko sunnuntaisin Luostarissa pidetään kirkkopalveluksia.

2. GULAG museo
Museon näyttely on omistettu Solovetskin saarten historian tragillisille tapahtumille, jolloin saarella toimi leiri ja sitten Neuvostoliiton Leirien Päähallinnon (GULAGin) vankila. Solovetskin leiri on kuvattu A. Solzhenitsinin romaanissa «Arkipelagi GULAG». Vuosina 1923 - 1939, Solovetskin leirissä oli kymmeniä tuhansia vankeja sekä poliittisia vankeja. Venäjällä Solovetskin leiri on tunnettu lähes samoin kuten Alcatraz Amerikassa.

3. Kanavat ja järvet
Solovetskin saarella ei ole jokia, mutta täällä on yli 500 järveä. 1500- luvulla munkit alkoivat yhdistää järviä tekemällä kanavia. Järvi- ja kanavaverkkoa käytettiin Luostarin juomavedellä varustamisessa sekä rahdinkuljetuksessa. Nykyään järvi- ja kanavaverkossa järjestetään soutuveneretkiä. Kanavan Iso- ja Pienikierros ovat tyypillisiä reittejä (veneosuus – 18 km.)

4. Sekirnaja vuori, Helatorstain Kirkko, Sielumessun pidon risti.
Sekirnaja vuori sijaitsee Solovetskin luoteisosassa (11 km. Kremlistä), ja se on saaren korkein piste. 1800-luvulla munkit rakensivat tällä vuorella Helatorstain Kirkon. Se on epätavallinen kirkko jossa ristin alle on asennettu majakan linssit. GULAGin aikana tässä kirkossa oli yksi ankarimmista karssereista. Myöhemmin vuoren juurille pystytettiin Sielumessun pidon risti siellä kaatuneiden ihmisten muistoksi.

5. Beluganniemi

Kesällä Solovetskin saarten länsirannikolle, Beluganniemelle kokoontuu kymmeniä maitovalaita. Niiden täysikasvuiset yksilöt ovat melko valkoisia ja nuoret harmaita. Maitovalaiden aivojen kehitystaso ja kyvyt ovat hyvin korkeat, sen takia vuosittain tieteilijat havainnoivat ja tutkivat valaiden käytöstä Solovetskin Beluganniemellä. Luonnontutkijat voivat nähdä myös riehakoivien valkoisten delfiinien jännittävää näkyä. Havaintoja tehdään laivasta, niemelle voi myös päästä Sekirnaja vuorelta (2,5 km.), v. 2004 raivattua ekologista polkua pitkin. 

6. Kasvitieteellinen puutarha
Solovetskin Kasvitieteellinen puutarhan esittämä kasvillisuuden monimuotoisuus on ainutlaatuinen Napapiiriä lähellä sijaitsevalla aluella. Tässä on noin 500 kasvilajia. Puutarha sijaitsee 4 kilometrin päässä Kremlistä. Puutarhan alueella sijaitsee Aleksanterin tsasouna josta avautuu kaunis näköala Luostarille.

7. Jänissaaret
Isolla Jänissaarella on monta nähtävyyttä. Vanhat labyrintit joiden arvoituksellista syntyperää ja tarkoitusta arkeologit ovat tutkineet tähän asti herättävät paljon kiinnostusta. Saarella on 13 labyrinttia ja niiden koko ja piirrokset ovat erilaisia. Saaren länsiosassa sijaitsee Andrei Pervozvannyjn kirkko ja Vierinkivisatama. Saaren keskeltä on löydetty arviolta Protosaamelaisten luomat vanhat pyhäköt. Erotuksena Solovetskin Ison Saaren metsäalueesta Jänissaarten kasvillisuus on tundraa, jossa kasvaa kääpiökoivuja (n.s. ”tanssivat koivut”). Matka Kremlistä Isolle Jänissaarelle on 9 kilometria.

8. Neuvottelukivi
Munkkien saaman voiton brittilaivastosta v. 1854 (katso ”Historia”-jakso) muistoksi Solovetskin saaren lounaisosassa pystytetty kivi joka sijaitsee neljän kilometrin päässä Kremlistä, sen luo tie vie.

9. Rekonstruoitu labyrintti
Kremlin lähellä (noin 1,5 km. lounaaseen), meren rannalla, tieteilijat ovat luoneet rekonstruoidun labyrintin, Jänissaarilla, Anzerilla ja Kuzovalla  sijaitsevien aitojen mallien mukaan. 

10. Muksalman saari ja vierinkivisuojapato.
Isolta Solovetskilta kaakkoon päin sijaitsevalla Isolla Muksalmansaarella munkit pitivät lehmiä ja hevosia. 1800-luvulla, he rakensivat suojapadon vierinkivistä helpottaakseen saaresta saareen kulkemisen. Tämä huomattava hydroteknillinen rakennus on noin kilometrin pituinen ja kuuden metrin levyinen. Suojapadosta avautuu kaunis näköala Vienanmerelle ja saarten sisäsatamille. Matka Kremlistä - 8 kilometriä. Isolla Muksalmansaarella sijaitsee Andreevski-skiitta.

11. Anzer- saari
Anzer- saari on Arkipelagin toiseksi suurin, 47 tuhatta neliökilometria. Saari sijaitsee Isolta Solovetskin saarelta koilliseen, merimatka Kremlistä Anzeriin – 40 kilometria. Kävelyreitin pituus on 10 km. Luostarin aikana saarella sijaitsi kaksi skiittaa – ”Svjato-Troitskij” ja ”Golgofo-Raspjatskij”. Kirkot, talous- ja asuinrakennukset ovat säilyneet. Nykyaikana ”Golgofo-Raspjatskij”- skiitassa asuu munkkeja. Saaren arkeologiset muistomerkit kuten labyrintit, hautakummut ja kalmistot ovat mielenkiintoisia kohteita. GULAGin aikana saarella sijaitsi eristyshuone ja sairaala.

Historia

1100-1200 luvulla Novgorodista tulevat kalastajat ja metsästäjät alkoivat asuttaa Vienanmeren Karjalan rantaa. Sitten tänne tuli munkkeja. Paikalliset asukkaat tiesivät meren saarista ja kertoivat niistä vanhalle Savvatij munkille. Silloin Savvatij etsiskeli yksinäisyyttä opettajansa Kirill Belozarskin kuoleman jälkeen ja vaelteli Venäjän pohjoisessa. Hän oli asunut jonkun aikaa Valamon luostarissa, mutta piti sitä liian väkirikkaana ja lähti kauas pohjoiseen. V. 1429 hän saapui Solovetskin saarille. 

Myöhemmin Savvatija muistettin ja kunnioitettiin saarten ensimmäisenä uudisasukkaana, kuitenkin luostarilla oli toinen perustaja. V. 1436 rikkaiden vanhempien poika Zosima asui vielä Äänisjärven rannikolla (Kizhikylän lähellä). Kerran hän päätti omistaa elämänsä munkkilaisuudelle ja jakoi koko omaisuutensa köyhille. Zosima ja hänen seurajansa nousivat maihin Solovetskin saarille ja perustivat luostarin.

1550-luvulle asti Solovetskin luostari oli samanlainen kuten muut pienet luostarit pohjoisessa mutta v. 1549, kun luostarin uudeksi johtajaksi valittiin toimintatarmoinen ja etevä henkilö nimeltä Filipp, luostari alkoi rakentaa kivitemppeleitä, uusia teitä ja lukuisat järvet yhdistäviä kanavia.

Silloin luostarilla oli tärkeä rooli Venäjän pohjoisen puolustamisessa. Vuosina 1582-1594 tsaarin käskystä munkit perustivat saarelle linnan. Se oli rakennettu suurista vierinkivistä ja siitä tuli yksi Venäjän suurimmista ja mahtavimmista linnoista. Monen vuosisadan kuluessa linna ja sen varuskunta puolustivat Venäjän pohjoista.

1650-luvulla luostarin poliittinen ja hengellinen vaikutus Venäjän elämään kasvoi melko paljon. Silloin luostarin viranomaiset alkoivat vastustaa tsaarin kannattamia Venäjän Ortodoksikirkon uudistuksia. Rauhaneuvottelut eivät onnistuneet ja tsaari lähetti sotajoukot rangaistakseen mellakoitsijoita. Se oli tunnetun ”Solovetskin piirityksen” aika (1668-1676). Ainoastaan petturin avulla vahva ja hyvin varustettu armeija pystyi anastamaan luostarin v. 1676. Rangaistus oli ankara ja monet munkit teloitettiin. Tämä oli ainoa tapaus luostarin historiassa kun se oli vallattu. Toinen hyökkäys tapahtui v. 1854 Krimin sodan aikana.

6 heinäkuuta v. 1854 kaksi brittiläistä 60-tykin fregattia – ”Brisk” ja ”Miranda” tulivat saarelle ja laukaustenvaihto alkoi. 9 tunnin kuluessa laivat tekivät luostariin noin 1800 laukausta. Ihmeellistä että tällaisen intensiivisen tulituksen jälkeen ei ollut yhtään kaatunutta, vain muutama rakennus oli vähän vahingoittunut. Tämän tapahtuman muistoksi meren rannalle pystytettiin laatta joka sai nimeksi ”Neuvottelukivi”.

Vielä tsaarin aikana Solovetskin luostaria käytettiin usein vankilana rikollisille ja kerettiläisille. Neuvostovallan aikana v. 1923 perustettiin surumielisesti tunnettu leiri, myöhemmin vankila. Saarella pidettiin satoja tuhansia vankeja, joista paljon kuoli. Vankila suljettiin v. 1939. 

Toisen Maailmansodan aikana saarella toimi laivapoikien koulu, jossa Sotalaivaston tulevat merimiehet opiskelivat. Osa heistä osallistui meritaisteluihin sodan lopussa. Vuodesta 1965 asti Solovetskin Kremlissä tehtiin jälleenrakennustöitä. V. 1974 perustettiin Solovetskin museo ja rauhoitusalue. V. 1990 Solovetskin kulttuuri- ja historiallinen kokonaisuus liitettiin UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.

Miten pääsee:

Vesitie
Vienanmeren meriliikenne alkaa kesäkuun alussa ja päättyy syyskuussa. Silti joskus huonon sään takia laivat eivät voi lähteä merelle muutaman päivän kuluessa. Saaren ja Vienanmeren Karjalan rannan – Kemin (47 km.) ja Belomorskin (66 km.) kaupunkien välinen meriliikenne on eniten kehittynyt. Kesä- elokuussa pienet ja isot laivat lähtevät Solovetskille melkein joka päivä. Lähtö Kemistä ja Belomorskista – tavallisesti aamulla, paluu – illalla. Merimatka Kemistä tai Belomorskista Solovetskille kestää keskimäärin 3-4 tuntia. V. 2004 Belomorskista järjestettiin matkoja hydrofoil-pikalaivoilla, kesto 1 t. 40 m. (mukaan luettu Vienanmeren – Itämeren viimeisen 19 kanavan  sulun kulku).
Ilmaliikenne
Kesäaikana muutaman kerran viikossa Arkankelin ja Solovetskin välillä kulkee АN-24 lentokone, johon mahtuu 48 henkeä. Lentoaika  – noin 50 minuuttia, Lentoaikataulu on tiedossa keväällä. Lisäksi on voimassa ympäri vuoden lennot L-15 lentokoneella (15 matkustajalle) jolla pääasiassa matkustaa paikallisia asukkaita; mutta huonon ilman takia syksyllä – keväällä lennot usein siirretään tai jopa peruutetaan.

Solovetskille voi päästä myös helikoopterilla, joka on vähemmän riippuvainen huonosta ilmasta. Lennot tapahtuvat ryhmätilauksesta, Arkangelista ja Petroskoista.